Vauvani syntyi 5 vuotta
sitten. Elämä oli mahtavaa! Olin yllättynyt kuinka helppoa vauvan kanssa
oli. Meillä oli hauskaa ja aika kului leppoisasti. Ja toisaalta sama
aika tuntui myös pelottavimmalta ja ahdistavimmalta mitä olen ikinä
kokenut. En voinut käsittää miten pystyn ruokkimaan tämän vauvan. Millä
maidolla muka? Entä parisuhde? Oliko huippu nyt siis ohi? Mieheni pää
näytti
ällöttävän isolta (verrattuna pikkuiseen vauvaan). Kuinka selviämme tästä kaikesta? Vauvan syntyminen
siirsi meitä lähemmäksi omaa kuolemaa. Ja ne yöt.

Hetkittäistä
kauhua kesti ainakin vuoden ajan. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin,
että oma mieleni oli vähitellen järjestynyt uudestaan. Elämä alkoi taas
tuntua ennustettavalta ja ymmärrettävältä. Mietin, että
voisinkohan jotenkin auttaa vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä.
Jokainen joutuu käymään samat asiat itse läpi mutta helpottaisikohan,
jos ei olisi yksin tässä prosessissa. Siksi piirrän Vauvakirjaa.


Aluksi Vauvakirja oli oma piirretty päiväkirjani, johon kirjoitin ja
piirsin päivittäisiä tapahtumia. “Nukuttu 4 tuntia. 2 jaksoa
Battle Star Galacticaa katsottu. 50 ml maitoa säästössä.”
Aina silloin tällöin tein kuvan, joka tuntui kertovan vauva-ajasta
jotain olennaista. Omat kokemukseni olivatkin aika universaaleja, joten
näitä Vauva-arjen hetkiä on julkaistu Kaksplus-lehdessä jo vuodesta 2012. Nyt Vauvakirja löytyy nyt myös
Kaksplussan netistä.
Kiteytän lapsiarjen tilanteita lyhyeen ja oivaltavaan muotoon:
Vauvakirjassa tutkitaan ajan olemusta ja uloslähdön problematiikkaa,
esitellään huonoimpia imetysasentoja, löydetään kuralätäköitä ja toivotaan lisää unta.
Haluan
kannustaa vanhempia ja sanoa, että emme ole yksin, muillakin on rankkaa
(ja tietenkin välillä myös ihanaa). Haluan sanoa,
että negatiivisetkin tunteet ovat sallittuja ja että vaikeistakin
hetkistä selvitään. Haluan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja toivon
etteivät vanhemmat tuhlaa energiaansa vertailemiseen. Olemme
erilaisia, joten tietenkin on monenlaisia vanhempia ja monta tapaa
hoitaa lapsia ja kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä.
Toivon,
että vanhemmat voivat yhdessä nauraa väsymyksen sekaisille älyttömille
hetkille, jotka kaikki ovat kokeneet.
Tärkein periaatteeni Vauvakirjan
kuvia piirtäessäni on, että niistä jää hyvä ja toiveikas mieli, oli
tilanne mikä
tahansa.
Vauvakirjoja on julkaistu jo yli 40 kappaletta. Mitä seuraavaksi?
Mistä pidit eniten? Toivotko sarjiksia jostain tietystä aiheesta? Entä olisiko Vauvakirja
joskus “kirjakirja”? Tai kortteja? Animaatio? Mitä muuta? Kerro minulle: vauvakirja@amilindholm.com
Kiitos lukijani!
Ami