25.3.2016
23.3.2016
22.3.2016
17.3.2016
16.3.2016
Huumoria väsyneille vanhemmille
Vauvani syntyi 5 vuotta sitten. Elämä oli mahtavaa! Olin yllättynyt kuinka helppoa vauvan kanssa oli. Meillä oli hauskaa ja aika kului leppoisasti. Ja toisaalta sama aika tuntui myös pelottavimmalta ja ahdistavimmalta mitä olen ikinä kokenut. En voinut käsittää miten pystyn ruokkimaan tämän vauvan. Millä maidolla muka? Entä parisuhde? Oliko huippu nyt siis ohi? Mieheni pää näytti ällöttävän isolta (verrattuna pikkuiseen vauvaan). Kuinka selviämme tästä kaikesta? Vauvan syntyminen siirsi meitä lähemmäksi omaa kuolemaa. Ja ne yöt.



Kiteytän lapsiarjen tilanteita lyhyeen ja oivaltavaan muotoon: Vauvakirjassa tutkitaan ajan olemusta ja uloslähdön problematiikkaa, esitellään huonoimpia imetysasentoja, löydetään kuralätäköitä ja toivotaan lisää unta.
Haluan kannustaa vanhempia ja sanoa, että emme ole yksin, muillakin on rankkaa (ja tietenkin välillä myös ihanaa). Haluan sanoa, että negatiivisetkin tunteet ovat sallittuja ja että vaikeistakin hetkistä selvitään. Haluan tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja toivon etteivät vanhemmat tuhlaa energiaansa vertailemiseen. Olemme erilaisia, joten tietenkin on monenlaisia vanhempia ja monta tapaa hoitaa lapsia ja kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä.
Toivon, että vanhemmat voivat yhdessä nauraa väsymyksen sekaisille älyttömille hetkille, jotka kaikki ovat kokeneet. Tärkein periaatteeni Vauvakirjan kuvia piirtäessäni on, että niistä jää hyvä ja toiveikas mieli, oli tilanne mikä tahansa.
Vauvakirjoja on julkaistu jo yli 40 kappaletta. Mitä seuraavaksi? Mistä pidit eniten? Toivotko sarjiksia jostain tietystä aiheesta? Entä olisiko Vauvakirja joskus “kirjakirja”? Tai kortteja? Animaatio? Mitä muuta? Kerro minulle: vauvakirja@amilindholm.com
Kiitos lukijani!
Ami
15.3.2016
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)